Perustukset ovat vihdoin ja viimein purkissa; välillä teki mieli mennä kysymään kaivurikuskilta että Kiinako on tavoitteena??? Ei vaan, se pehmeä kuoppa syveni sitten loppujen lopuksi 6 metriin!!! Sitten kaivuri siirtyi sivuun ja tontille saatiin kaikki ne asiat jotka tuovat rakennus "feng-shuin" tontille; VR:n satavuotta vanha työmaavaunu ja "bajamaja". Näiden saavuttua, minä tietysti juoksin pää kolmantena jalkana Ikeaan ja shoppailin vähän työmaakoppiin sisutusta . Saattoi rakentajia maanantai aamuna naurattaa pöytäliina pirttipöydän päällä, sävy sävyyn kerätyt saniaiset maljakossa (ajattelin että ne ovat miehekkäämpiä kuin kukat...) ja siisti rivi erivärisiä kuppeja hyllyllä. Siinä ne tönöttivät vielä tänäänkin kun kopissa kävin. Taitaa kertikset olla kätsympiä?!? Ja minusta ne värikoodilliset posliinit olisivat olleet sangen söpöt... Pisteenä iin päälle laitoin pinkit uutuuttaan hehkuvat työhanskani samaan riviin, missä oli jo rakentajien "aidot raksa-hanskat". 

Miehille rakentaminen ja siihen liittyvät kuviot ja kiemurat ovat varmaankin luonnostaan helpompia, mutta uskallanpa väittää ettei kahden pienen lapsen äiti ole pekkaa pahempi! Yhtenä Kimmon loma-aamuna, armas mieheni pyysi saada lapsi- ja vaimovapaata aamupäivää jotta saisi tarjouskilpailutettua betonin ja avattua tilin sitten voittaneeseen yritykseen jotta T pääsisi sitten tilamaan anturaan tulevan betonin. Jokin tässä asetelmassa kismitti ja kysyin Kimmolta enkö voisi yhtä hyvin tehdä tuota?? Sain vastaukseksi huvittuneen hymähdyksen ja hieman ylimielisen (kirjoitan hieman, sillä rakkaani ei oikeasti ole ylimielinen minua kohtaan) "siitä vaan" -vastauksen.

Kimmo ja pojat painelivat hiekkalaatikolle ja minä istuin tietokoneen ääreen. Hmmmmm... mistähän aloittaisi?? Todella hankalaa, kun ei ole pienintäkään hajua mistä on kyse. Sain saatteeksi kahden lähimmän betoniaseman yhteystiedot joista nuo tarjoukset kannattaisi pyytää. "Päivää, haluaisin tarjouksen betonista" - "no minkähänlaisesta betonista???" Ääh, kannattaisi varmaan ensin katsella vähän netistä... Ääh, liian paljon aikaa vievää. Soitin siis T:lle jolla selvästikin vaikeuksia päästä kärryille minun roolistani; sisustanko työmaakoppeja vai aionko todella liata ne pinkit hanskani?

Onneksi T on hyvähermoinen mies ja selitti minulle mitä minun kannattaa sanoa kun soitan yrityksiin. Kahden puhelun (joista toinen kesti 1/2 tuntia) jälkeen olin tarjouskilpailuttanut 8 kuutiota betonia, valinnut yrityksen josta betoni tullaan ottamaan, avannut tilin, tyhjentänyt ja täyttänyt astianpesukoneen, pedannut sängyt (samalla kun puhuin) ja tullut betoni-asiantuntijaksi (ainakin omasta mielestäni). Kipitin hiekkalaatikolle ja päivitin tilanteen (viljellen sanoja betonin notkeusluokka, kiviaineksen raekoko, betonin lujuus, pumi-auto, 25m puomi jne.). Sain ihalua ja tuuletusta ja olin ylpeä saavutuksestani. RAKENTAMINEN ON HAUSKAA!

Anturavalu on tehty ja saimme viikonlopun tehtäväksemme käydä kastelemassa valua kaksi kertaa päivässä, jotta se saa rauhassa kovettua sisältäpäin, eikä halkea jos ulkopinta kuivuu liian nopeasti. Kastelin valua omaa arvovaltaani uhmaten (siis naapureiden silmissä) bikinit päällä ja varvastossut jaloissa ensimmäisenä päivänä. Märästä betonista irtosi saippuamaista litkua ja varvastossut joko pureutuivat suunnilleen jalkapöytäni keskikohtaan saakka, taikka lipsuivat jaloistani. Minulta meni hermot ja potkaisin ne aika nopeasti sivuun. Tästä seurauksena paljaat jalkapohjani huusivat hoosiannaa emäksisen betonin sulattaessa ja raapiessa ihoani niistä - ei hyvä Riikka! Bikinit olivat kaikessa koomisuudessaan ihan jees, ainakin paarmojen mielestä! Seuraavaa kastelukertaa varten kaivoin meripelastushommissa käyttämäni turvakengät jalkaani ja olin kuulema heti katu-uskottavamman näköinen lähtiessäni raksalle .