maanantai, 21. syyskuu 2009

Kuvia

Tässä muutamia kuvia:

 

Tässä kuva työmaakopista "naisellisessa" asussaan.

Sokkeli ennen ontelolaattojen asennusta.

 

Kellarin toinen pää, vasemmalla oleva muuraus on takkaa varten. Paikallaan muuratun takan mantteli on niin raskas, että se vaatii perustuksen alleen. Ontelot kattona.

Ja toinen pää - tuohon päätyseinään tulee se viini/hillokellarin ovi - toivottavasti.

 

maanantai, 21. syyskuu 2009

Mihin kaikki aika katoaa???

Siis en tajua miten en ole kerinnyt tänne mitään kirjoittamaan pitkään aikaan... Tai siis tajuan; lapset vievät paljon aikaa: kerhoa, muskaria ja uintia pukkaa neljä kertaa viikossa sekä logistista ongelmaa yhdellä autolla kun avioliiton toinen puoli tarvitsee autoa myös. Reissuja, räkää ja uhmaa - niitä meidän elämäämme on mahtunut kyllä mahdottoman paljon!!!

Raksalla sen sijaan on tapahtunut; sokkeli on saatu muurattua ja ontelolaatat saapuivat pari viikkoa sitten. Kovasti jännitin mahtuuko nosturiauto kääntymään kaikista mutkista ja ylettääkö sen varsi autoa kaatamatta nostamaan ontelot paikoilleen kellarin päälle. Taisi olla aika naisellisia pelkoja - hyvinhän kaikki meni : ) Liitän kuvia kunhan opin ensin liittämään tällä uudella systeemillä. Yhtä asiaa en tajua - miksi ensin muurataan hieno seinä ja sitten se piikataan auki jotta saadaan huolto luukku alapohjaan??? Miksi tuota aukkoa ei tehty muurausvaiheessa??? Oletan että näin päin se on helpompaa.

Sokkelin ja kellarin muuraamisen jälkeen (ja tietysti niiden onteloiden paikalleen asentamisen jälkeen) tuli vaihe jolloin vihreä rakentaja (siis vain minä - ei Kimmo) mietti mitä ihmettä siellä raksalla nyt nyhjätään kun ei mitään silmälle konkreettista tapahdu?? - tämä ei siis tarkoita ettenkö täysin luottaisi rakentajiimme ja tiedän heidän paiskivan töitä selkä märkänä, koppakuoriaisten peitossa (raksamme osui niiden vaellusreitille ja ne pitivät erityisesti oranssin värisistä paidoista) ja lentomuurahaisia huiskien. Mutta kun sokkeli + kellari nousivat niin nopeasti ja näyttävästi - ei minua mikään onteloiden saumaus enää heiluttanut

Kun kellarin seinät oli muurattu ja ontelot olivat paikoillaan - tuli ensimmäinen konkretian tunne valmistuvasta tilasta - tanssimme ja iloitsimme kellarissa ja rupesimme jo suunnittelemaan muuttoa sinne rakentamisen ajaksi - HEI  ketkä ovat vannoneet etteivät muuta taloon ennekuin kaikki lattialistatkin ovat paikoillaan??? Unohdamme siis muuton toistaiseksi... Sen sijaan aloimme tappelemaan kellarin tulevasta käyttötarkoituksesta - minusta siitä tulisi erinomainen askartelu/harrastus tila, Kimmo taitaa nähdä sen ennemmin omana rauhallisena työtilanaan ja pojat varmaan tulevaisuudessa kotiteatteri soppenaan. Summa summarum - kiva kuitenkin että on kellari. Kellariin tulee viemäröinti ja vesivaraus - joten jos joskus rahaa on kuin rosvopäälliköllä niin sinne tulee saunaosasto ja saunan tilalle asuinkerrokseen jotain muuta.

Meistä on tainnut olla eniten apua raksalla roskien siivoamisessa - minähän suureen ääneen höpötin miten käyn raksalla kerran viikossa siivoamassa - aika vaan on ollut välillä kadoksissa ja lasten kanssa vaaran paikkoja on liikaa jotta siellä voisi rauhassa toimia lapset mukaana - niin ollen olen pitänyt taivoitteenani kerran kahdessa viikossa käydä keräämässä roskat ja siivoamassa hieman sitä kuuluisaa raksakoppia. Rouvan pöytäliinat ja kukkamaljakot taisivat viedä tilaa rakentamiseen liittyviltä papereilta yms. ja otinkin liinan kaikessa hiljaisuudessa kotiin - tulkoon miehinen meininki meidänkin koppiin - luulen että T ja V viihtyvät siellä nyt paremmin

Olen toiminut myös tavaroiden kuljettajana, mutta siihen olen joutunut laittamaan pienen ehdon - kovin ahtaisiin paikkoihin en pysty lähtemään peräkärryn kanssa - olen siis kaikesta auto/motoristi/off road/kuorma-auto/veneilijä taustoistani huolimatta käsittämättömän tyypillinen nainen - enkä saa sitä rakkinetta peruuttamaan sinne mihin haluaisin vaikka kovasti yritän. Kirkkonummen K-raudan noutopiha on riittävä juuri ja juuri. Toinen ja yhtä ikuinen ongelmani on kuormaliinojen käyttö - kuka ne on keksinyt??? Minä siis haen 10 rullaa radon kerniä ja nostelen 8mm harjateräsnippuja K-raudan trukkikuskin kanssa "miehisesti" kärryyn - mutta sitten kysyn vienosti voisikohan hän kiinnittää lastini kuormaliinoilla ja ystävällisesti siirtää tuon toisen trukin pois edestäni, jotta minun ei tarvitse peruuttaa. Kundi katsoi kuormaani  ja minua, kiinnitti kuormani ja sanoi että voi avata takaportin jotta pääsen ajamaan suoraan ulos - kiitos ja näkemiin!

Pihasuunnittelijamme on saanut tehtyä hyvän luonnoksen tulevasta pihasta - sitä on tarvittu nyt kun kaivinkone on palannut tekemään taas hommia - ulkopuoliset täytöt ovat alkaneet ja pihan korkeuksia on pitänyt päättää. SIIS JÄRKYTTÄVÄÄ - koko pihahan on kuin kyntöpelto vuoristossa ja yks kaks pitäisi osata sanoa mille korkeudelle sokkelia maan pinta nousee - se nääs määrittelee mitä harkkoa mihinkin muurataan. Kylmäharkkoa vai lämpöharkkoa - toinen kuuluu maan alle ja toinen maan päälle. No eipä siinä sitten mitään, päätetään vaan makselenhan minä kymppitonnien laskujakin ihan tosta vaan... rahan arvo on kaksi jakoinen - salesta ostin -30% puuroja pikku O:lle ja samana iltana maksoin ~17000 harkko laskun.

Ulkopuolisten täyttöjen lisäksi tällä viikolla alkaa asuinkerroksen muuraus  innoissani odotan seinien nousemista! Tämän lisäksi sain eilen raksalla käydessäni mahtavan idean: länsi-etelä puolen terassia varten on muurattu perustus ja terassin alle jää reilu pari metriä korkeaa tilaa (T oli heti ehdottanut maakellaria - mutta uloskäynti pitäisi tehdä terassin lattiaan tehtävästä luukusta. Toinen vaihtoehto olisi ovi kellariin - mutta se rikkoisi ehjää seinäpintaa siellä. Kuitenkin kun olimme kantaneet selkä vääränä viiniä viikonlopun Tukholman reissulta niin keksin ajatuksen viinikellarista - sellaisen ovi ei tietenkään ole liikaa kellarissamme! Toivon siis saavani sinne kuitenkin betonilattian ja suunnittelin jo harkkojen maalaamista valkoiseksi sekä sitä millaiset hyllyt viineille tulisi...Toivottavasti tämä idea ottaa tulta alleen. Selvyyden vuoksi; kellariin tulisi myös muutama hylly hilloille, mehuille ja sienille - sillä olen huomannut tänä syksynä itsessäni uusia piirteitä - olen kiinnostunut sienestämisestä ja marjastamisesta, olen keittänyt myös elämäni ensimmäiset mustaviinimarjamehut!

Nyt kun onteloiden päällä kävelee - mittasuhteet heittävät härän pyllyä - koko kompleksi näyttää isolta, mutta kun kävelin länsipuolta talosta niin kauhistuin miten siihen pikku pätkään ikinä mahtuu keittiö ja ruokailutila?? Sitten kotona tajusin ettei tämän hetkisessäkään keittiössä juosta maratoonia kaappien välillä... Kun väliseinät muurataan, mittasuhteet normalisoituvat... toivottavasti... muuten joudumme tekemään lisäsiiven. Nyt pitäisi löytää jostain aikaa ikkunoiden ja ovien kilpailuttamiseen. Kimmon hommana olisi kattotuolit - kätevää jakamista eikö totta???

 

sunnuntai, 19. heinäkuu 2009

Nainen rakentaa

Perustukset ovat vihdoin ja viimein purkissa; välillä teki mieli mennä kysymään kaivurikuskilta että Kiinako on tavoitteena??? Ei vaan, se pehmeä kuoppa syveni sitten loppujen lopuksi 6 metriin!!! Sitten kaivuri siirtyi sivuun ja tontille saatiin kaikki ne asiat jotka tuovat rakennus "feng-shuin" tontille; VR:n satavuotta vanha työmaavaunu ja "bajamaja". Näiden saavuttua, minä tietysti juoksin pää kolmantena jalkana Ikeaan ja shoppailin vähän työmaakoppiin sisutusta Pusu. Saattoi rakentajia maanantai aamuna naurattaa pöytäliina pirttipöydän päällä, sävy sävyyn kerätyt saniaiset maljakossa (ajattelin että ne ovat miehekkäämpiä kuin kukat...) ja siisti rivi erivärisiä kuppeja hyllyllä. Siinä ne tönöttivät vielä tänäänkin kun kopissa kävin. Taitaa kertikset olla kätsympiä?!? Ja minusta ne värikoodilliset posliinit olisivat olleet sangen söpöt... Pisteenä iin päälle laitoin pinkit uutuuttaan hehkuvat työhanskani samaan riviin, missä oli jo rakentajien "aidot raksa-hanskat". 

Miehille rakentaminen ja siihen liittyvät kuviot ja kiemurat ovat varmaankin luonnostaan helpompia, mutta uskallanpa väittää ettei kahden pienen lapsen äiti ole pekkaa pahempi! Yhtenä Kimmon loma-aamuna, armas mieheni pyysi saada lapsi- ja vaimovapaata aamupäivää jotta saisi tarjouskilpailutettua betonin ja avattua tilin sitten voittaneeseen yritykseen jotta T pääsisi sitten tilamaan anturaan tulevan betonin. Jokin tässä asetelmassa kismitti ja kysyin Kimmolta enkö voisi yhtä hyvin tehdä tuota?? Sain vastaukseksi huvittuneen hymähdyksen ja hieman ylimielisen (kirjoitan hieman, sillä rakkaani ei oikeasti ole ylimielinen minua kohtaan) "siitä vaan" -vastauksen.

Kimmo ja pojat painelivat hiekkalaatikolle ja minä istuin tietokoneen ääreen. Hmmmmm... mistähän aloittaisi?? Todella hankalaa, kun ei ole pienintäkään hajua mistä on kyse. Sain saatteeksi kahden lähimmän betoniaseman yhteystiedot joista nuo tarjoukset kannattaisi pyytää. "Päivää, haluaisin tarjouksen betonista" - "no minkähänlaisesta betonista???" Ääh, kannattaisi varmaan ensin katsella vähän netistä... Ääh, liian paljon aikaa vievää. Soitin siis T:lle jolla selvästikin vaikeuksia päästä kärryille minun roolistani; sisustanko työmaakoppeja vai aionko todella liata ne pinkit hanskani? Nauru

Onneksi T on hyvähermoinen mies ja selitti minulle mitä minun kannattaa sanoa kun soitan yrityksiin. Kahden puhelun (joista toinen kesti 1/2 tuntia) jälkeen olin tarjouskilpailuttanut 8 kuutiota betonia, valinnut yrityksen josta betoni tullaan ottamaan, avannut tilin, tyhjentänyt ja täyttänyt astianpesukoneen, pedannut sängyt (samalla kun puhuin) ja tullut betoni-asiantuntijaksi (ainakin omasta mielestäni). Kipitin hiekkalaatikolle ja päivitin tilanteen (viljellen sanoja betonin notkeusluokka, kiviaineksen raekoko, betonin lujuus, pumi-auto, 25m puomi jne.). Sain ihalua ja tuuletusta ja olin ylpeä saavutuksestani. RAKENTAMINEN ON HAUSKAA!

Anturavalu on tehty ja saimme viikonlopun tehtäväksemme käydä kastelemassa valua kaksi kertaa päivässä, jotta se saa rauhassa kovettua sisältäpäin, eikä halkea jos ulkopinta kuivuu liian nopeasti. Kastelin valua omaa arvovaltaani uhmaten (siis naapureiden silmissä) bikinit päällä ja varvastossut jaloissa ensimmäisenä päivänä. Märästä betonista irtosi saippuamaista litkua ja varvastossut joko pureutuivat suunnilleen jalkapöytäni keskikohtaan saakka, taikka lipsuivat jaloistani. Minulta meni hermot ja potkaisin ne aika nopeasti sivuun. Tästä seurauksena paljaat jalkapohjani huusivat hoosiannaa emäksisen betonin sulattaessa ja raapiessa ihoani niistä - ei hyvä Riikka! Bikinit olivat kaikessa koomisuudessaan ihan jees, ainakin paarmojen mielestä! Seuraavaa kastelukertaa varten kaivoin meripelastushommissa käyttämäni turvakengät jalkaani ja olin kuulema heti katu-uskottavamman näköinen lähtiessäni raksalle Kieli ulkona.

1248031881_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

lauantai, 25. huhtikuu 2009

Nyt se alkoi... ja stoppasi

... ainakin hetkeksi.

Maanantaina soitin kuntaan ja sain tiedon rakennuslupamme hyväksymisestä. Hyväntuulisena kyselin virkailijalta mahdollisen panttimaksun maksamisesta jotta päästäisiin heti töihin, eikä tarvitsisi odotella lainvoimaisuuksia... Yrmeän kuuloinen virkailija sanoi hyvin ykskantaan - jotta näitä panttimaksuja ei myönnetä kuin erityisen pätevästä syystä!!! Minä nielaisin ja sanoin kiitos ja kuulemiin, mutta sekunti katkaisun jälkeen olisin tajunnut argumentoida PAINOKKAASTI että; eikös se ole tarpeeksi painava syy, kun rakennuslupaa haudutellaan kunnassa tämmöisenä aikana melkein VIISI kuukautta!???!! HELEVATA!

Kaivinkone saatiin kuitenkin tontille kuluneen viikon keskiviikkona - mahtava tunne! Louhikkoa oli tarkoitus ruveta raivaamaan ja talon paikkaa muokkaamaan valmiiksi. Mutta mutta...

Kun maaperän tutkijat kävivät aiemmin keväällä tontilla, he eivät louhikosta johtuen saaneetkaan yhtä talon kulmaa tutkituksi, mutta arvelivat sen olevan samaa moreenia 1,5m ja kallio alla kuin muissakin kulmissa. Nyt kun kaivuri siirsi louheet pois tuosta kulmasta, alta löytyikin savea ja savea ja savea...

Kuoppa on nyt 3,5m alempana kuin talomme lattian korkeus. Epätoivo valtasi mielemme ja eurot vaan kilahtelivat ajatuksissamme murske-firman kassalaatikoon, kunnes kaivurikuski, mestarimme ja suunnittelijamme rupesivat yhtäaikaa puhumaan kellarista! Siis KELLARISTA jota emme ajatelleet rakentaa johtuen siihen uppoavista euroista... Mutta nyt kun kuoppaa on parin miehen verran niin tuo kellarin rakentaminen ei ole kovinkaan paljon kalliimpaa kuin mursketäyttö hehtaarin kokoiseen mustaan aukkomme.

Koska naapuri on käyttänyt autotalli -oikeuden, niin lämmintä säilytystilaa meillä on aika vähänlaisesti. Kellarin rakentaminen tuo meille monta kymmentä neliötä lisää säilytystilaa... viinikellarin... poikien bändihuoneen... askartelutilan... ja sitten heräsin ja totean vaan että siis säilytystilaa Pusu

Nyt kuitenkin taas hetki odotellaan, tehdään uusi maaperätutkimus ja laitetaan taas vähän paperia kuntaan hautumaan. Kyllä tämä tästä...

1240659832_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

maanantai, 13. huhtikuu 2009

Pikkuhiljaa...

Tontilla on ollut säpinää pääsiäisen aikaan. Kävimme piknikillä sukulaisten kesken ja mukavaa oli, aurinko vaan puuttui. Kyllä nykyisiä naapureita nauratti kun pakkasimme peräkärryyn grilliä, tuolia ja pöytiä yms. ja kun Kimmo kertoi meidän olevan menossa piknikille Nauru .First thing's first - pitihän sinne metsän keskelle saada puutarhavermeet kasaan...

Rakennuslupaahan meillä ei siis ole edelleenkään, kunnan kanssa on saanut hieman vääntää... Kaivinkone on ollut suunnilleen (ei siis sinnepäinkään) kauha ojossa "että mistäs aletaan ruopimaan" kun meikäläiset on ihan hiessä vaihtaneet talon paikkaa sitä mukaa kun kunta on ärissyt Huuto Koska kyseessä sama rakennuspaikka naapurin sivuasunnon kanssa, kunta haluaa talomme välisen etäisyyden olevan max. 35metriä. Alkuperäiseen paikkaanhan (jossa oli siis voimassa oleva lupa) emme halunneet rakentaa kun iso louhikko olisi ollut turhan lähellä. Talon kulman painumista olisi sitten saanut jännittää kynnet purtuina. Seuraava paikka ei ollut tarpeeksi lähellä naapuria ja nyt toivomme tämän viimeisen siirron menevän läpi ja rakennusluvan kolahtavan luukusta ensi viikolla.

Maa- ja pohjatöiden tekijä on valittu, toivottavasti on valintansa arvoinen! Kaivuria siis odotellaan tontille tällä- tai seuraavalla viikolla. Kimmo kaatoi mies-hormonit hyrräten puita kaivurin tieltä! Piti jo ruveta toppuuttelemaan ettei ihan klaniksi aja koko tienoota. Miten se moottorisaha onkin niin miehinen kapistus?

1239636467_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pojat hommissa :)

1239636555_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Oliverin hiekkalaatikossa on vähän isoja kiviä Silmänisku