Tässä kuva työmaakopista "naisellisessa" asussaan.

Sokkeli ennen ontelolaattojen asennusta.

Kellarin toinen pää, vasemmalla oleva muuraus on takkaa varten. Paikallaan muuratun takan mantteli on niin raskas, että se vaatii perustuksen alleen. Ontelot kattona.

Ja toinen pää - tuohon päätyseinään tulee se viini/hillokellarin ovi - toivottavasti.

Raksalla sen sijaan on tapahtunut; sokkeli on saatu muurattua ja ontelolaatat saapuivat pari viikkoa sitten. Kovasti jännitin mahtuuko nosturiauto kääntymään kaikista mutkista ja ylettääkö sen varsi autoa kaatamatta nostamaan ontelot paikoilleen kellarin päälle. Taisi olla aika naisellisia pelkoja - hyvinhän kaikki meni : ) Liitän kuvia kunhan opin ensin liittämään tällä uudella systeemillä. Yhtä asiaa en tajua - miksi ensin muurataan hieno seinä ja sitten se piikataan auki jotta saadaan huolto luukku alapohjaan??? Miksi tuota aukkoa ei tehty muurausvaiheessa??? Oletan että näin päin se on helpompaa.

Sokkelin ja kellarin muuraamisen jälkeen (ja tietysti niiden onteloiden paikalleen asentamisen jälkeen) tuli vaihe jolloin vihreä rakentaja (siis vain minä - ei Kimmo) mietti mitä ihmettä siellä raksalla nyt nyhjätään kun ei mitään silmälle konkreettista tapahdu?? - tämä ei siis tarkoita ettenkö täysin luottaisi rakentajiimme ja tiedän heidän paiskivan töitä selkä märkänä, koppakuoriaisten peitossa (raksamme osui niiden vaellusreitille ja ne pitivät erityisesti oranssin värisistä paidoista) ja lentomuurahaisia huiskien. Mutta kun sokkeli + kellari nousivat niin nopeasti ja näyttävästi - ei minua mikään onteloiden saumaus enää heiluttanut

Kun kellarin seinät oli muurattu ja ontelot olivat paikoillaan - tuli ensimmäinen konkretian tunne valmistuvasta tilasta - tanssimme ja iloitsimme kellarissa ja rupesimme jo suunnittelemaan muuttoa sinne rakentamisen ajaksi - HEI  ketkä ovat vannoneet etteivät muuta taloon ennekuin kaikki lattialistatkin ovat paikoillaan??? Unohdamme siis muuton toistaiseksi... Sen sijaan aloimme tappelemaan kellarin tulevasta käyttötarkoituksesta - minusta siitä tulisi erinomainen askartelu/harrastus tila, Kimmo taitaa nähdä sen ennemmin omana rauhallisena työtilanaan ja pojat varmaan tulevaisuudessa kotiteatteri soppenaan. Summa summarum - kiva kuitenkin että on kellari. Kellariin tulee viemäröinti ja vesivaraus - joten jos joskus rahaa on kuin rosvopäälliköllä niin sinne tulee saunaosasto ja saunan tilalle asuinkerrokseen jotain muuta.

Meistä on tainnut olla eniten apua raksalla roskien siivoamisessa - minähän suureen ääneen höpötin miten käyn raksalla kerran viikossa siivoamassa - aika vaan on ollut välillä kadoksissa ja lasten kanssa vaaran paikkoja on liikaa jotta siellä voisi rauhassa toimia lapset mukaana - niin ollen olen pitänyt taivoitteenani kerran kahdessa viikossa käydä keräämässä roskat ja siivoamassa hieman sitä kuuluisaa raksakoppia. Rouvan pöytäliinat ja kukkamaljakot taisivat viedä tilaa rakentamiseen liittyviltä papereilta yms. ja otinkin liinan kaikessa hiljaisuudessa kotiin - tulkoon miehinen meininki meidänkin koppiin - luulen että T ja V viihtyvät siellä nyt paremmin

Olen toiminut myös tavaroiden kuljettajana, mutta siihen olen joutunut laittamaan pienen ehdon - kovin ahtaisiin paikkoihin en pysty lähtemään peräkärryn kanssa - olen siis kaikesta auto/motoristi/off road/kuorma-auto/veneilijä taustoistani huolimatta käsittämättömän tyypillinen nainen - enkä saa sitä rakkinetta peruuttamaan sinne mihin haluaisin vaikka kovasti yritän. Kirkkonummen K-raudan noutopiha on riittävä juuri ja juuri. Toinen ja yhtä ikuinen ongelmani on kuormaliinojen käyttö - kuka ne on keksinyt??? Minä siis haen 10 rullaa radon kerniä ja nostelen 8mm harjateräsnippuja K-raudan trukkikuskin kanssa "miehisesti" kärryyn - mutta sitten kysyn vienosti voisikohan hän kiinnittää lastini kuormaliinoilla ja ystävällisesti siirtää tuon toisen trukin pois edestäni, jotta minun ei tarvitse peruuttaa. Kundi katsoi kuormaani  ja minua, kiinnitti kuormani ja sanoi että voi avata takaportin jotta pääsen ajamaan suoraan ulos - kiitos ja näkemiin!

Pihasuunnittelijamme on saanut tehtyä hyvän luonnoksen tulevasta pihasta - sitä on tarvittu nyt kun kaivinkone on palannut tekemään taas hommia - ulkopuoliset täytöt ovat alkaneet ja pihan korkeuksia on pitänyt päättää. SIIS JÄRKYTTÄVÄÄ - koko pihahan on kuin kyntöpelto vuoristossa ja yks kaks pitäisi osata sanoa mille korkeudelle sokkelia maan pinta nousee - se nääs määrittelee mitä harkkoa mihinkin muurataan. Kylmäharkkoa vai lämpöharkkoa - toinen kuuluu maan alle ja toinen maan päälle. No eipä siinä sitten mitään, päätetään vaan makselenhan minä kymppitonnien laskujakin ihan tosta vaan... rahan arvo on kaksi jakoinen - salesta ostin -30% puuroja pikku O:lle ja samana iltana maksoin ~17000 harkko laskun.

Ulkopuolisten täyttöjen lisäksi tällä viikolla alkaa asuinkerroksen muuraus  innoissani odotan seinien nousemista! Tämän lisäksi sain eilen raksalla käydessäni mahtavan idean: länsi-etelä puolen terassia varten on muurattu perustus ja terassin alle jää reilu pari metriä korkeaa tilaa (T oli heti ehdottanut maakellaria - mutta uloskäynti pitäisi tehdä terassin lattiaan tehtävästä luukusta. Toinen vaihtoehto olisi ovi kellariin - mutta se rikkoisi ehjää seinäpintaa siellä. Kuitenkin kun olimme kantaneet selkä vääränä viiniä viikonlopun Tukholman reissulta niin keksin ajatuksen viinikellarista - sellaisen ovi ei tietenkään ole liikaa kellarissamme! Toivon siis saavani sinne kuitenkin betonilattian ja suunnittelin jo harkkojen maalaamista valkoiseksi sekä sitä millaiset hyllyt viineille tulisi...Toivottavasti tämä idea ottaa tulta alleen. Selvyyden vuoksi; kellariin tulisi myös muutama hylly hilloille, mehuille ja sienille - sillä olen huomannut tänä syksynä itsessäni uusia piirteitä - olen kiinnostunut sienestämisestä ja marjastamisesta, olen keittänyt myös elämäni ensimmäiset mustaviinimarjamehut!

Nyt kun onteloiden päällä kävelee - mittasuhteet heittävät härän pyllyä - koko kompleksi näyttää isolta, mutta kun kävelin länsipuolta talosta niin kauhistuin miten siihen pikku pätkään ikinä mahtuu keittiö ja ruokailutila?? Sitten kotona tajusin ettei tämän hetkisessäkään keittiössä juosta maratoonia kaappien välillä... Kun väliseinät muurataan, mittasuhteet normalisoituvat... toivottavasti... muuten joudumme tekemään lisäsiiven. Nyt pitäisi löytää jostain aikaa ikkunoiden ja ovien kilpailuttamiseen. Kimmon hommana olisi kattotuolit - kätevää jakamista eikö totta???

Miehille rakentaminen ja siihen liittyvät kuviot ja kiemurat ovat varmaankin luonnostaan helpompia, mutta uskallanpa väittää ettei kahden pienen lapsen äiti ole pekkaa pahempi! Yhtenä Kimmon loma-aamuna, armas mieheni pyysi saada lapsi- ja vaimovapaata aamupäivää jotta saisi tarjouskilpailutettua betonin ja avattua tilin sitten voittaneeseen yritykseen jotta T pääsisi sitten tilamaan anturaan tulevan betonin. Jokin tässä asetelmassa kismitti ja kysyin Kimmolta enkö voisi yhtä hyvin tehdä tuota?? Sain vastaukseksi huvittuneen hymähdyksen ja hieman ylimielisen (kirjoitan hieman, sillä rakkaani ei oikeasti ole ylimielinen minua kohtaan) "siitä vaan" -vastauksen.

Kimmo ja pojat painelivat hiekkalaatikolle ja minä istuin tietokoneen ääreen. Hmmmmm... mistähän aloittaisi?? Todella hankalaa, kun ei ole pienintäkään hajua mistä on kyse. Sain saatteeksi kahden lähimmän betoniaseman yhteystiedot joista nuo tarjoukset kannattaisi pyytää. "Päivää, haluaisin tarjouksen betonista" - "no minkähänlaisesta betonista???" Ääh, kannattaisi varmaan ensin katsella vähän netistä... Ääh, liian paljon aikaa vievää. Soitin siis T:lle jolla selvästikin vaikeuksia päästä kärryille minun roolistani; sisustanko työmaakoppeja vai aionko todella liata ne pinkit hanskani?

Onneksi T on hyvähermoinen mies ja selitti minulle mitä minun kannattaa sanoa kun soitan yrityksiin. Kahden puhelun (joista toinen kesti 1/2 tuntia) jälkeen olin tarjouskilpailuttanut 8 kuutiota betonia, valinnut yrityksen josta betoni tullaan ottamaan, avannut tilin, tyhjentänyt ja täyttänyt astianpesukoneen, pedannut sängyt (samalla kun puhuin) ja tullut betoni-asiantuntijaksi (ainakin omasta mielestäni). Kipitin hiekkalaatikolle ja päivitin tilanteen (viljellen sanoja betonin notkeusluokka, kiviaineksen raekoko, betonin lujuus, pumi-auto, 25m puomi jne.). Sain ihalua ja tuuletusta ja olin ylpeä saavutuksestani. RAKENTAMINEN ON HAUSKAA!

Anturavalu on tehty ja saimme viikonlopun tehtäväksemme käydä kastelemassa valua kaksi kertaa päivässä, jotta se saa rauhassa kovettua sisältäpäin, eikä halkea jos ulkopinta kuivuu liian nopeasti. Kastelin valua omaa arvovaltaani uhmaten (siis naapureiden silmissä) bikinit päällä ja varvastossut jaloissa ensimmäisenä päivänä. Märästä betonista irtosi saippuamaista litkua ja varvastossut joko pureutuivat suunnilleen jalkapöytäni keskikohtaan saakka, taikka lipsuivat jaloistani. Minulta meni hermot ja potkaisin ne aika nopeasti sivuun. Tästä seurauksena paljaat jalkapohjani huusivat hoosiannaa emäksisen betonin sulattaessa ja raapiessa ihoani niistä - ei hyvä Riikka! Bikinit olivat kaikessa koomisuudessaan ihan jees, ainakin paarmojen mielestä! Seuraavaa kastelukertaa varten kaivoin meripelastushommissa käyttämäni turvakengät jalkaani ja olin kuulema heti katu-uskottavamman näköinen lähtiessäni raksalle .

Maanantaina soitin kuntaan ja sain tiedon rakennuslupamme hyväksymisestä. Hyväntuulisena kyselin virkailijalta mahdollisen panttimaksun maksamisesta jotta päästäisiin heti töihin, eikä tarvitsisi odotella lainvoimaisuuksia... Yrmeän kuuloinen virkailija sanoi hyvin ykskantaan - jotta näitä panttimaksuja ei myönnetä kuin erityisen pätevästä syystä!!! Minä nielaisin ja sanoin kiitos ja kuulemiin, mutta sekunti katkaisun jälkeen olisin tajunnut argumentoida PAINOKKAASTI että; eikös se ole tarpeeksi painava syy, kun rakennuslupaa haudutellaan kunnassa tämmöisenä aikana melkein VIISI kuukautta!???!! HELEVATA!

Kaivinkone saatiin kuitenkin tontille kuluneen viikon keskiviikkona - mahtava tunne! Louhikkoa oli tarkoitus ruveta raivaamaan ja talon paikkaa muokkaamaan valmiiksi. Mutta mutta...

Kun maaperän tutkijat kävivät aiemmin keväällä tontilla, he eivät louhikosta johtuen saaneetkaan yhtä talon kulmaa tutkituksi, mutta arvelivat sen olevan samaa moreenia 1,5m ja kallio alla kuin muissakin kulmissa. Nyt kun kaivuri siirsi louheet pois tuosta kulmasta, alta löytyikin savea ja savea ja savea...

Kuoppa on nyt 3,5m alempana kuin talomme lattian korkeus. Epätoivo valtasi mielemme ja eurot vaan kilahtelivat ajatuksissamme murske-firman kassalaatikoon, kunnes kaivurikuski, mestarimme ja suunnittelijamme rupesivat yhtäaikaa puhumaan kellarista! Siis KELLARISTA jota emme ajatelleet rakentaa johtuen siihen uppoavista euroista... Mutta nyt kun kuoppaa on parin miehen verran niin tuo kellarin rakentaminen ei ole kovinkaan paljon kalliimpaa kuin mursketäyttö hehtaarin kokoiseen mustaan aukkomme.

Koska naapuri on käyttänyt autotalli -oikeuden, niin lämmintä säilytystilaa meillä on aika vähänlaisesti. Kellarin rakentaminen tuo meille monta kymmentä neliötä lisää säilytystilaa... viinikellarin... poikien bändihuoneen... askartelutilan... ja sitten heräsin ja totean vaan että siis säilytystilaa

Nyt kuitenkin taas hetki odotellaan, tehdään uusi maaperätutkimus ja laitetaan taas vähän paperia kuntaan hautumaan. Kyllä tämä tästä...

Rakennuslupaahan meillä ei siis ole edelleenkään, kunnan kanssa on saanut hieman vääntää... Kaivinkone on ollut suunnilleen (ei siis sinnepäinkään) kauha ojossa "että mistäs aletaan ruopimaan" kun meikäläiset on ihan hiessä vaihtaneet talon paikkaa sitä mukaa kun kunta on ärissyt  Koska kyseessä sama rakennuspaikka naapurin sivuasunnon kanssa, kunta haluaa talomme välisen etäisyyden olevan max. 35metriä. Alkuperäiseen paikkaanhan (jossa oli siis voimassa oleva lupa) emme halunneet rakentaa kun iso louhikko olisi ollut turhan lähellä. Talon kulman painumista olisi sitten saanut jännittää kynnet purtuina. Seuraava paikka ei ollut tarpeeksi lähellä naapuria ja nyt toivomme tämän viimeisen siirron menevän läpi ja rakennusluvan kolahtavan luukusta ensi viikolla.

Maa- ja pohjatöiden tekijä on valittu, toivottavasti on valintansa arvoinen! Kaivuria siis odotellaan tontille tällä- tai seuraavalla viikolla. Kimmo kaatoi mies-hormonit hyrräten puita kaivurin tieltä! Piti jo ruveta toppuuttelemaan ettei ihan klaniksi aja koko tienoota. Miten se moottorisaha onkin niin miehinen kapistus?

Pojat hommissa :)

Oliverin hiekkalaatikossa on vähän isoja kiviä

Tapasimme pääsuunnittelijaamme A:ta ja rakentajaamme T:tä tontilla pari viikkoa taaksepäin ja mitä tapahtuikaan?!? Joku videokameran näköinen laite seisoi tontin laidalla ja se merkitsi minulle, kärsimättömälle jonkun todellisen alkamista!!!! Laitehan oli siis vaaituskone ja sillä muistini mukaan mitataan korkoja. Tuon suhteellisen pienen härpättimen saapuminen tontille oli juhlaa, rakentaminen alkaa konkretisoitumaan. VIHDOIN!

Kimmo aloitti isäkuukautensa ja nyt onkin hieman enemmän aikaa paneutua hommiin. Tunnetusti tehokkaana miehenä hän yritti saada kaiken rakentamiseen ym. liityvän tehtyä ensimmäisenä lomapäivänään ja stressihän siitä pukkasi. Onneksi tajusi sen mahdottomuuden itsekin ja huumori palasi perheeseen.

Kirjoittelin jo aiemmin näistä naisten ja miesten töistä, aihe palasi taas mieleeni kun tajusin meidän fiilistelevän omilla tavoillamme; minulle tuli pakottava tarve saada musta, paksusivuinen kierrekantinen vihko, jonka sivuille tulee jokaiseen huoneeseen/tilaan liittyviä kuvia joita olen vuosien varrella kerännyt sisustuslehdistä ja joiden kuvittelisin tulevan uuteen kotiimme. Tämä vihko oli pakko saada ja nyt sitä sitten nyperretään illoin...

Kimmon pakottava tarve liittyi MS project -ohjelmaan/työkaluun. Sen kokeiluversio on nyt ladattu koneellemme ja mitä kaikkea se pitääkään sisällään ja mitä kaikke sillä pystyykin hallitsemaan?!? Sitähän minä en tiedä, käyn vain kuuliaisen vaimon tavoin ihailemassa käppyröitä kun Kimmo palo silmissään on ensin konetta tunnin poikineen naputellut. Tosiasiassa arvostan Kimmon viitseliäisyyttä tässä asiassa ja ohjelma varmasti tuo apua mm. aikatauluttamiseen, mutta itse pitkällä kärsivällisyydellä varustettuna en sitä jaksa opetella käyttämään

Maanrakennusurakka kilpailu lähenee loppuaan ja toivon mukaan kaivinkone jyrisee tontilla jo muutaman viikon päästä. Päätimme siirtää talon paikkaa kymmenellä metrillä, jotta yhden nurkan kanssa ei tulisi painumisongelmia. Rakennuslupaahan ei ole vielä hyväksytty ja kunnan virkamiehen mukaan tämän ei pitäisi viivästyttää luvan saamista. Nyt sitten vain odotellaan sillä saralla.

Harkkokilpailu on myös käynnissä, asiantuntijoiden mukaan vaan kannattaisi vielä hetki odotella hintojen putoamista. Me olemme kuitenkin sopineet urakan aloittamisesta huhtikuun puolella ja aikahan on myöskin rahaa... Paljon tilattavaa tavaraa tulee toki kesälle ja syksyyn joten hintojen putoamista odotellessa.

Näitä suunitelmia ja tarjouksia on meille pelkästään keittiön osalta tulossa viisi kappaletta, ja siis 6 tuntia on varattava aikaa per firma...keskimäärin 30 tuntia keittiöhommia, huoh! Aina ei olla saatu lapsia hoitoon ja on tullut testattua keittiöfirmojen palvelut lapsille (tässä kohtaa Puustelli menee johtoon minikeittiöllään sekä suurella myymälällään jonka kaappeihin voi kaikki kolme vuotiaat ryömiä piiloon...)

Mitään suunnitelmia emme ole saaneet kuvina, mehän voisimme käyttää niitä hyväksi ja ostaa keittiömme viereisestä halpafirmasta heidän suunnitelmansa mukaan... No tämän tiesimme jo etukäteen ja olemme tehneet hauskoja diilejä siitä, miten toinen keskittyy keittiön toiseen seinään ja toinen toiseen ja sitten heti suunnittelupalaverin jälkeen on niitä kaappeja muistista raapusteltu mm. Kasperin värityskirjaan autossa  

Hyvä puoli monen eri firman kilpailuttamisessa on tietenkin ensisijaisesti raha ja erilaiset ideat. Jo kolmen keittiösuunnitelman jälkeen on meille muovautunut hyvinkin tarkka kuva siitä, millainen tuo keittiö tulee olemaan.

Miksi me sitten jo tässä vaiheessa suunnittelemme keittiötä? No halusimme LVI-suunnitelmaan vesipisteiden paikat ja sähkärillekin suunnitelmaan osviittaa... Muutenhan meillä ei todellakaan ole kiire. Median mukaan omakotitalojen rakentaminen on hiipunut hurjasti ja tarvikkeiden hinnat tulevat alas hurjaa kyytiä! Ei siis ihme, että saamamme tarjoukset ovat voimassa 2 viikkoa ja miltei jokainen firma tarjoaa juuri nyt mahtavaa kauppaetua; saisimme esim. 300 eurolla pesutornin jos tekisimme kaupat heti, MUTTA kuka haluaa tänä päivänä pesukoneen joka ei ole energialuokituksiltaan, pesutulokseltaan ja linkoustulokseltaan A-luokkaa???? Nämä koneet eivät sitä ole, emmekä myöskään osta keittiötä nyt jotta saisimme Iittalan lasisarjan kaupanpäällisiksi... Eli siis tuotamme yrityksille pettymyksen ja odotamme keittiökauppojen kanssa ainakin kesään saakka.

- molemmille lapsille rattaat (isompi ei niissä ole hetkeen istunut) ja molemmille vanhemmalle yksi lapsi!

- mukaan banaania, karjalanpiirakoita ja mehua = ei heti tarvitse etsiä kahvilaa ja Kasper malttaa niissä rattaissa hetken istua.

- edetään käytävät järjestyksessä ja käydään vain tarpeellisilla osastoilla (muilta napsitaan vaan herkut ja ah niin tarpeelliset ilmapallot lasten iloiksi rattaisiin).

-ei tungeta rattainemme (niihin ei olisi sitten enää muita mahtunutkaan) samalle osastolle, vaan käydään joka toisessa (ja toinen joka toisessa) osastossa pyytämässä tarpeellisia tarjouksia ja napsimassa taas niitä herkkuja (nyt niitä saattoi napsia paremmalla omalla tunnolla, olemmehan oikeasti rakentajia ja meitä vartenhan ne ovat?!?).

- Tehokas kaksituntinen ja kaikki tarpeellinen oli nähty, tarjouksia (lattialämmityksistä, ilmanvaihdoista, keittiöistä, harkoista ym.) tulossa reilut kymmenen ja lapset vielä hyväntuulisina ja tallella!

Sunnuntaina teimme fiilistelyretken kaakaoineen tontille ja mukavaa oli.

En minä päiviäni turhaan hassaa; aamulla ylös ja parit eri puurot pienten suihin, hetki leikkiä, sänkyjen petaaminen ja aamun suurin urakka: kahden pienen miehen pukeminen ulos!!! Pidän talvesta, kyllä, kyllä, mutta kaipaan kesää ja sitä että lapset voivat laittaa sandaalit jalkaan ja kirmata ulos. Nyt puetaan monta kerrosta ja juostaan välillä hakemassa pitkin asuntoa karanneita lapsia. Hiki lentää vuoroin kenenkin otsasta kun on kiire saada juniori vaunuihin ja Kassuliini mäkeen/keinuun/suksille/muskariin/kurkku suorana huutamaan ulko-oven eteen (näinkin välillä käy...)

Ulkoilua 1,5 - 2 tuntia ja äkkiä sisään tekemään/lämmittämään/taikomaan ruokaa (kahta eri ruokaa jälleen, oi tuo odotettu 1-v ikä joka tuo tullessaan mahdollisuuden syöttää samaa pöperöä koko perheelle) kahdelle erittäin nälkäiselle pojalle. Ruuan päätteeksi jälkien siivoamista ja yritys saada molemmat edes hetkeksi lepäämään samaan aikaan, jotta voisi istua hetken s-postin ääressä tarjouksia pyytämässä/analysoimassa. Mutta tätä ei tapahdu kuin kerran kuussa, muulloin molemmat lapset tarvitsevat enempi vähempi vessa-apua, leikkiseuraa, satujen lukijaa, hypittäjää, pompittajaa...

Ja kaiken tämän teen yleensä ihan mielelläni, mutta joskus olisi kiva saada hetki aikaa paneutua rakentamiseen liittyviin hommiin.

Iltapäivä menee kuin siivillä ja sitten se virka-aika onkin jo ohi ja kun Kimmo neljän jälkeen tulee kotiin, onkin jo päivällisen aika... sitten ulkoillaan/siivotaan/leikitään/käydään kaupassa... ja illalla silmät ristissä kysytään toisiltamme, että otetaanko toi pihasuunnittelija joka lähetti ton lämpimän-sävyisen s-postin kun muuta referenssiä ei ole...

Maaperätutkimus käytiin tekemässä viime viikolla tontilla, talon kulmat merkattiin ja oli kuulema hauska hahmotella taloa ja sen mittoja kulmien sisäpuolelle (itse en päässyt paikalle). Metrin verran maata ja sitten kalliota oli tutkimuksen tulos, eli hyvä paikka rakentaa

Ikkunoita, ovia, kaapistoja, keittiötä, kylppärikalusteita, saunan mööpeleitä.... ym. pitäisi tarjouskilpailuttaa, toivotaan että huomiset rakenna&remontoi messut tuovat hieman helpotusta tähän.

Yksi johtoajatuksista oli olohuoneen, ruokailutilan ja keittiön yhdistäminen yhdeksi kokonaisuudeksi. Päätimme että tämän tilan koko tulisi olla 80m2, tästä olemme kuitenkin vähän joutuneet tinkimään, mutta reilut 70m2 taitaa olla koko nyt paperilla. Emme siis halunneet väliseiniä, takkaa tms. rajaamaan näitä tiloja, keittiön saarrekettakin mietitään. Saarrekkeen etuna olisi pieni peittävyys efekti tiskipöydän suuntaan. Sohvalta en haluaisi tiskejä katsella...

Korkea tila ja yksi kerroksisuus oli toinen suuri ajatuksemme. Jos ~180m2 jaetaan kahteen kerrokseen, häviää tilan tuntu ratkaisevasti ja toinen kerros jää yleensä vain nukkumista varten. Kokemuksen kautta tuttavaperheissä; jos lapsilla on huoneet yläkerrassa, mutta olohuone on alhaalla, raahataan koko lastenhuoneen sisältö pikkuhiljaa alakertaan... Näin ajattelisin juuri meillä käyvän, joten toivon että yksikerroksisuus tuo tähän helpotusta. Talomme katto nousee olohuoneen ja keittiön osalta 4,7metriin ja vanhempien makuuhuoneenkin katto lähemmäs neljää metriä. Saa nähdä tarvitaanko akustiikkalevyjä/elementtejä/maalia tms.  Ongelmana saattaa myöskin olla käytävä olohuoneesta makuuhuoneelle ja vieras/työhuoneelle, joka saattaa muuttua kovin kapean näköiseksi putkeksi jos sen katto on korkealla??! Minua tämä ei niinkään haittaa, Kimmoa hieman askarruttaa.

Talomme tulee sijaitsemaan rinteessä ja yksikerroksisuuden pieneksi mausteeksi talossa tulee olemaan 1,2m korkeusero. Poikien makkarit, eteinen ja iso WC tulevat olemaan korkeammalla ja muu osa talosta matalammalla. A:lla oli ehdottoman hyvä näkemys poikien huoneiden sijainnista; ovat ulko-oven läheisyydessä, eteisen molemmin puolin ja mahdollisimman kaukana (kaukana ei todellisuudessa ole kaukana) vanhempien makuuhuoneesta . 

Tulee mieleeni lapsuuden ystäväni perhe jossa pienenä tyttönä ja vähän isompanakin vierailin/yökyläilin. Heillä oli iso omakotitalo ja erityisen laajakatseiset vanhemmat; viikonloppuaamuisin perheen äiti nousi keittämään suuren kattilallisen puuroa ja istuutui pöytään. Pikkuhiljaa pöydän ääreen valui pieniä lapsia, isompia lapsia kavereineen ja lopulta kasa murrosikäisiä näppylänaamoja kavereineen. Pöydän alla makailivat talon koirat tyytyväisinä putoavista makupaloista. Oletan, ettei talossa aina tiedetty kuinka paljon huushollissa väkeä nukkuu, mutta aamiaisella kaikki otettiin poikkeuksetta sydämmellisesti vastaan.

Tämän perheen isä ja äiti olivat jotenkin tiedostavia siitä, mitä nuorten maailmassa tapahtuu ja heidän kanssaan oli helppo olla ja jutustella. Olettaisin että tällä tavalla toimiessa saa lapsensa pysymään aikalailla lähistöllä eikä niinkään naapurissa piilossa paheita tekemässä. En tarkoita sitä, etteikö murrosikään kuuluisi rajojen rikkominen, ovien paiskominen, omien vanhempien mollaaminen ja paheidenkin tekeminen jossain määrin, mutta tuossa perheessä nämä asiat kuuluivat jotenkin luonnollisesti asiaan ja ne tehtiin avoimesti ja niihin suhtauduttiin aika arkipäiväisesti (tämä siis minun näkemykseni asioista). Perhe myös työllisti vuorotellen omia lapsiaan opiskeluiden ohella sekä kasan näiden kavereita omaan yritykseensä, sekametelisopassa muistan myös meidän etsineen nakit taskuissa portista karanneita koiriaankin.

Tätä olen pitkin elämääni aina välillä lämmöllä muistellut ja päättänyt toimia omien lasten kanssa samalla lailla (Kiitos Raija ja Jussi ihanasta esimerkistä) kun he kasvavat isommiksi. Oma äitini ei ollut yhtä laajakatseinen, ehkä nykyään olisi, mutta minun kohdallani vähän myöhäistä

Rakennuslupamuutospaperit ovat nyt kunnassa käsittelyssä ja parhaimmillaan lupa kolahtaa maaliskuussa, pahimmillaan vasta huhtikuussa ja tällöin aloitusta joudutaan siirtämään kuukaudella. Hakemuksemme oli kunnan ensimmäinen tänä vuonna, joten toivon että he virkein ja avoimin mielin sen käsittelisivät.